Sinkkikeltainen

sinkkikromaatti, sitruunankeltainen, keltainen ultramariini

[englanti zinc yellow, zinc chrome, zinc chromate, zinc chromate yellow;, zinc chromate (VI) hydroxide, zinc potassium chromate; buttercup yellow, citron yellow, lemon yellow, primrose yellow, yellow button of gold · saksa Zinkgelb, Zinkchromat · hollanti zinkchromaat · ranska jaune de zinc, chromate de zinc, chromate de jaune · italia giallo di zinco, giallo d'oro, giallo dí oltremare, giallo limone, giallo marigold, giallo permanente · espanja amarillo de cinc, cromato de cinc · portugali amarelo de zinco · kreikka kitrino toy tsigkoy]

[PY36, CI 77955; CAS 13530-65-9
PY36:1, CI 77956
CAS 13530-65-9, EINECS 236-878-9; CAS 37300-23-5]

Emäksinen sinkkikromaatti (sinkkikaliumkromaattihydraatti):
3·ZnCrO₄·K₂Cr₂O₇
4ZnO· K₂O·4CrO₃·3H₂O
4ZnO·4CrO₃·K₂O·3H₂O
ZnCrO₄ + K₂CrO₄
ZnCrO₄ + 7H²O
CrO₄Zn
CrH₂O₄Zn

Kirkas, vihertävän keltainen sinkkikeltainen on puolittain läpikuultava ja sen värjäysvoima on heikkoja, mutta se ei tummu kuten kromikeltainen. Sillä on kuitenkin heikompi peittovoima kuin kromikeltaisella. Pigmentin valonkestosta on täysin vastakkaista tietoa: oppaista osa pitää sitä erittäin valonkestävänä ja osa mainitsee sen harmaantuvan nopeasti valossa. Se ei kestä vettä - eikä siksi sovellu akvarelli-, tempera- tai kalkkimaalaukseen. Koska kromi on pigmentissä kuusiarvoisena, sinkkikromaatti on erittäin myrkyllinen ja karsinogeeninen (toiset lähteet nimeävät sinkkikeltaisen ainoaksi myrkyttömäksi kromiväriksi - mikä ei pidä paikkaansa!). Ei ole normaaliväri.

Pigmentti valmistetaan sekoittamalla sinkkioksidiliuosta kaliumdikromaattiliuokseen. Aikaansaadun keltaisen pigmentin sävy riippuu sinkin ja kromin määrästä suhteessa toisiinsa.

Sinkkikeltaista on käytetty taiteilijapigmenttinä lähinnä öljyväreissä sekä sellaisenaan että sinkkivihreän ja viktoriavihreän valmistukseen.

Nykyään aito sinkkikeltainen on harvoin käytetty pigmentti, mutta sitä on edelleen saatavilla. Suurin osa Zinc Yellow -nimellä myydyistä väriaineista on kuitenkin sävyvärejä, yleisimmin hansakeltaista PY3 tai sen ja titaanivalkoisen PW6 sekoitusvärejä. Pigmentin muita myyntinimiä ovat olleet mm. Lemon Yellow ja Buttercup Yellow, jotka molemmat ovat erittäin yleisiä sävynimiä kaikenlaatuisissa taidemaaleissa sekä pastelleissa ja värikynissä.

Sinkkikeltainen PY36:1 on emäksinen sinkkikromaattihydroksidia (pentasinkkikromaattioktahydroksidi), joka patentoitiin vasta vuonna 1941. Pigmentti kuvataan punertavan keltaiseksi ja latteaksi väriaineeksi ja sitä on käytetty pääasiassa ruosteenestomaaleissa ja -pinnotteissa.

Historia

Sinkkikeltaista valmistettiin ensimmäisen kerran tiettävästi noin vuonna 1800 ja ranskalainen kemisti Vauquelin julkaisi tutkimuksensa siitä 1809. Taiteilijaväriksi sitä kuitenkin valmistettiin ensimmäisen kerran muutamia vuosikymmeniä myöhemmin. Joissakin lähteissä on epämääräisesti mainittu, että sinkkikeltaista valmisti ensimmäisen Thomson 1825 tai Lampidus 1829, mutta näistä on vaikea löytää mitään tietoa kuin toistuvan maininnan. Varmuudella voidaan sanoa, että vuonna 1847 skotlantilainen kemisti John Murdoch valmisti siitä kolmensävyistä pigmenttiä (marigold, lemon, pale primrose) - ja tätä on yleensä pidetty sinkkikeltaisen taiteilijapigmentin syntymävuonna. Maalauksista sinkkikeltaista on löytynyt pääosin vuoden 1850 jälkeen.

Sinkkikeltainen oli etenkin 1800-luvun loppupuolella käytetty pigmentti, ja sitä on löytynyt mm. Munchin, Monet'n, Toulouse-Lautrecin ja Seuratin teoksista.

1920-luvulla sinkkikeltamaalien korroosion- ja ruosteenesto-ominaisuudet huomattiin ja siitä tuli merkittävä teollisuudessa käytetty pigmentti. Toisen maailmansodan aikana sitä käytettiin mittavasti sotilaskaluston ja etenkin lentokoneiden alumiiniosien suojapinnotteissa.

Nimiä

Pigmenttiä on myyty sellaisenaan myös sitruunankeltaista tarkoittavilla nimillä Lemon yellow ja Citron yellow, mutta ennen muuta näillä nimillä on myyty sinkkikeltaisen ja bariumkromaatin tai sinkkikeltaisen ja strontiumkeltaisen seosta.

Käyttö

Sinkkikeltaisen käyttö taidepigmenttinä on käytännössä loppunut, mutta sitä käytetään edelleen mittavat määrät suojaamaan etenkin rauta- ja alumiinirakenteita sekä muovin värjäyksessä. Koska kuusiarvoinen kromi on hyvin myrkyllinen pigmentti, suuressa osassa pinnotteita se on saatu korvattua myrkyttömällä kolmiarvoisella kromilla.