englanti antimony yellow · ranska jaune d'antimoine
Lyijyn ja vismutin oksiklorideja sisältävää lyijyantimonaattia. Antimonikeltaiseksi on kutsuttu usein myös napolinkeltaista; sekin on kemiallisesti epäyhtenäistä lyijyantimonaattia, mutta antimonikeltainen ei kestä niin hyvin kuin puhdasta antimonaattia oleva napolinkeltainen. Myrkyllinen.
Salter (1869) kommentoi, että antimonikeltaisen väri on syvempi kuin napolinkeltaisen, mutta muuten pigmenteillä on samanlaiset ominaisuudet. Churchin (1915) mukaan huolellisesti valmistettuna siitä saa voimakkaan keltaisen maalin, mutta sitä ei voi kuitenkaan suositella taiteilijoiden käyttöön.
Pigmenttiä käytettiin pääasiassa emali- ja posliinimaalauksessa ja sen sävy saattoi vaihdella suuresti.
Antimonivihreitä (antimony green) valmistetaan Wangin (1919) mukaan sekoittamalla antimonikeltaista ja antimonisinistä eri suhteissa.
Church, Arthur Herbert The Chemistry of Paints and Painting. Seeley and Co. Limited, Lontoo 1890
Church, Arthur Herbert The Chemistry of Paints and Painting. Seeley, Service & Co. Limited, Lontoo 1915
Salter, Thomas W. Field's Chromatography; or, treatise on colours and pigments as used by artists. Winsor and Newton, Lontoo 1869
Wang, Chung Yu Antimony: It's history, chemistry, mineralogy, geology, metallurgy, uses, preparations, analysis, production, and valuation. Charles Griffin & Company limited, Lontoo 1919