Värjäys: Haematoxylon Sinipuu

[Fabaceae]

[englanti logwood]

Kutsutaan joskus myös nimellä brazilwood » vrt. bresilja ( Caesalpinia); näin esimerkiksi Alina Hellénin oppaan Neuvoja kotiwärjäykseen kaswiaineilla uusintapainoksessa (1919): bresilja=sinilastu. Schefferin vuonna 1750 julkaistussa kirjoituksessa kerrotaan, että on kolme eriväristä bresiljapuuta: punainen, keltainen, ja ruskea. Tekstin mukaan ruskea bresija on kampetsepuuta, "jota värjärit kutsuvat nimellä Blauholz ja jota Ruotsissa kutsutaan yleisesti bresiljaksi".

NBk1, CI 75290 CAS 8005-33-2 hematoksyliini
NBk2, NBk3, CI 75291 hemateiini
NBk4 CI 75290 ja 75291, CAS 8005-33-2

Haematoxylin brasiletto

[englanti Mexican logwood, Nicaragua wood, hypernic · espanja palo de tinta, palo de brazil · tzotzil (mayat) tzoj te' · (asteekit) quamochitl, huitzeuahuitl, uitzquauitl]

Sisältää punaista väriä tuottavaa brasiliinia (vrt. Caesalpinia) (NR24). Se on bresiljapuista tärkein.

Luonnonvarainen Keski- ja Etelä-Amerikassa, etenkin Nigaraquassa.

Keitetyistä sydänpuun paloista tulee purppuranpunaista nestettä. Kasvilla on värjätty tekstiilejä, kuten villaa ja puuvillaa, mutta sitä on käytetty myös hygieniatuotteiden vaaleanpunaisena väriaineena mm. hammastahnoissa.

Joissakin vanhoissa kirjoissa tämä mainitaan nimellä hypernic tai hyper-nicaragua wood, joka lienee ollut tehokkaan kuuloinen markkinointinimi.

Haematoxylon campechianum (campechisnum) Kampetšepuu, sinipuu

sinilastu, priksilja, prisilja, campechepuu
[englanti logwood, peachwood, bloodwood, campeachy wood, campeche, blackwood · ruotsi kampeschträd · saksa Blauholz · ranska bois bleu, bois de campechey de sang, bois de campechey d'Inde · espanja pinto de tinto · unkari plavo drvo · Hematoxylon campechianum, Caesalpina campechiana · vanhoja nimityksiä kampessipuu]

Haematoxylum tarkoittaa "veripuuta" ja viittaa puun tummanpunaiseen sydänpuuhun. Campechianum viittaa Jukatanin alueella sijaitsevaan Campechen kaupunkiin - alueelta saatiin paljon sinipuuta. Luonnonvarainen Keski-Amerikassa ja länsi-Intiassa, viljellään mm. Meksikossa ja Länsi-Intian saaristossa. Parhaimmat lajikkeet viljellään Jamaikalla. Kasvaa noin 10-15 metriä korkeaksi. Puunrungosta erotetaan ensin kuori ja puun päälimmäiset kerrokset. Sydänpuusta tehdään lastuja, jotka laitetaan kuumaan veteen; kuumana uutevesi on oranssia, jäähtyneenä keltaista.

Tummanpunaisessa sydänpuussa on villan ja silkin värjäyksessä käytettävää hematoksyliiniä (NBk1), mutta myös muuta sinipuuväriä (NBk3). Hematoksyliini on puhtaana väritöntä, mutta muuttuu ilmalle altistusttuaan tummanpunaiseksi. Eri puretusaineiden avulla saadaan aikaan useita eri värejä (violetti, musta, sininen, harmaa, purppura jne.) Kromihappoisen kalin avulla saadaan mustaa, alunan kanssa violetinsinistä. Joidenkin lähteiden mukaan värinkesto on kuitenkin huonohko.

The Universal Herbal -kasvitietosanakirjassa (1824) mainitaan, että ellei tekstiiliä ole etukäteen puretettu alunapuretuksella ja viinikivellä, sinipuun väri on hyvin heikko ja haalistuu. Kirjan mukaan sinistä väriä voidaan valmistaa sekoittamalla väriveteen espanjanvihreää, jonka jälkeen värjättävää ainetta kastetaan väriliemeen, kunnes väri on toivottu. Kirjassa kuitenkin korostetaan, että sinipuuta käytettiin erityisesti mustia varten, joille "se antaa kiillon ja samettimaisuuden", sekä tiettyihin harmaisiin ja useisiin erilaisiin yhdistelmäväreihin - ja että sillä saa aikaan värejä, joita ei ole mahdollista saada pysyvämpinä. Silkin violetiksi värjäämistä varten silkki piti keittää, alunoida ja pestä, koska ilman alunaa sinipuusta silkkiin jää vain kevyt punerrus, joka ei kestä kastumista. Lisäksi silkki pitää värjätä kirjan mukaan kylmässä vedessä, koska lämmin vesi tekee siihen raitoja. Silkkiä on värjätty violetiksi myös tinan avulla, ja bresiljaan (Caesalpinia) sekoitettuna useita erilaisia violetin vivahduksia.

Historia

Asteekit tiesivät sinipuun värjäysominaisuudet ja kutsuivat sitä nimellä quamochitl. Myös mayat tunsivat sinipuun ja meksikonsinipuun. 1500-luvulla espanjalaiset valloittajat tutustuivat puun (Haematoxylon campechianum) käyttöön Meksikossa ja toivat sen Eurooppaan 1500-luvun puolessa välissä. Espanjalaisten mainitaan tuoneen puun Eurooppaan jo niinkuin aikaisin kuin 1502, mutta esimerkiksi Englannissa sitä alettiin käyttää vasta vuosisadan puolevälin jälkeen. Englannissa parlamentti kielsi sinipuun käytön 1581, koska sen väriä ei pidetty pysyvänä. Kuningatar Elisabetin kerrotaan määränneen kaiken löytyneen sinipuun poltettavaksi. Jaakko I jatkoi sinipuukieltoa kieltämällä sen tuonnin vuonna 1620. Sinipuun käyttö laillistettiin jälleen 1673.

Värjäysaineet olivat hinnassaan ja espanjalaiset laivat olivatkin usein "laillisten" merirosvojen eli kaapparilaivojen (privateers) kohteita arvokkaassa lastissaan. (Vihollismaiden laivoja lasteineen kaapattiin tuolloin yleisesti. Nämä kaapparilaivat eivät varsinaisesti purjehtineet jonkun valtion lipun alla, mutta kaappasivat laivoja isäntävaltionsa luvalla.) Englantilainen ekonomi Sir William Petty arveli, että 1600-luvulla yhden laivan lasti, noin 50 tonnia sinipuuta oli arvokkaampi kuin koko vuoden laivalastit muita kauppatavaroita.

Euroopassa kampetsepuu oli yksi tärkeimpiä värjäysaineita 1800-luvulle saakka, jolloin synteettiset väriaineet korvasivat sen.

Sinipuu alkoi syrjäyttää Euroopassa viljellyn värimorsingon ja jopa indigon asemaa, joten esim. Englannissa sinipuun käyttö oli kiellettyä 1581-1661(1662?) - kiellon aikana puuta salakuljetettiin. 1700-luvulla myös britit löysivät Keski-Amerikasta soisen paikan (Moskiittolahti), jossa kasvoi runsaasti sinipuuta - myöhemmin alueesta tuli Britannian siirtomaa Brittiläinen Honduras ja vielä myöhemmin Belize. Siirtomaavallan alkuaikoina sinipuun leikkajilla oli tukalat oltavat: moskiitot, kuumuus ja taudit, kuten malaria, vaivasivat. Puunleikkaajille kuitenkin maksettiin hyvin. 1700- ja 1800-luvuilla Englantiin vietiin sinipuuta noin 13 000 tonnia vuodessa. Vuoden 1852 raportin mukaan sinipuuta vietiin Liverpooliin kuusi kertaa enemmän kuin indigoa; sitä tuotiin Meksikosta, Haitilta, Hondurasista ja USAsta. Puuta on kasvatettu Englannissa vuodesta 1730.

Sinipuun vuoksi käytiin useita taisteluja. Espanjalaiset ja brittiläiset ottivat yhteen Britannian valtaamalla Belizen alueella, jota espanjalaiset pitivät omanaan. 1800-luvulla Britannia kävi useita verisiä taisteluja mayojen kanssa, jotka eivät halunneet brittiläisiä omille alueilleen.

Ensimmäisen ja toisen maailmansodan aikana liittoutuneiden armeijauniformujen värjäämiseen käytettiin myös sinipuuta. Etenkin ensimmäisen maailmansodan aikana synteettinen väriaineteollisuus oli liki kokonaan saksalaista teollisuutta, että sotien aikaan väriaineet piti etsiä muualta.

Meksikossa sinipuulla värjättiin silkkiä vielä 1960-luvulla, nykyään sen käyttö on vähentynyt. Nahkateollisuus on käyttänyt sinipuuta nahan parkitsemiseen ja värjäämiseen.

---

Hematoksyliiniä ei osata valmistaa synteettisesti.

Sinipuilla on ollut jonkin verran lääkinnällistä merkitystä, mm. intiaanit käyttivät kasvia joihinkin bakteeritulehduksiin.