Kromipunainen

viktorianpunainen, derbynpunainen, wieninpunainen, kiinanpunainen, kromisinooperi, punainen lyijykromaatti

[englanti chrome red, red lead chromate; American vermillion, Australian cinnabar, Austrian red, China red, Chinese red, chrome cinnabar, Derby red, garnet chrome, Persian red, ruby red chrome, van Dyck red, Victoria red, Vienna red; palladian red, palladian scarlet · saksa Chromrot, Chromzinnober, chromsaures Blei, Österreichischer Zinnober, Vandyckrot, Chrompurpur, Pariser Rot · ranska rouge de chrome, rouge di perse · italia rosso di cromo, rossetto cromo · espanja rojo de cromo]

[PR103, CI 77601, CAS 7758-97-6
xPbCrO₄.yPb(OH)₂]

Kromipunainen on emäksistä lyijy(II)kromaattia(VI). Pigmentti saostetaan natrium- tai kaliumdikromaatti- ja lyijysuolaliuoksista (lyijysuolan liuosta, kuten lyijynitraattia tai -asetaattia, lisätään emäksisen kromaatin tai -dikromaatin liuokseen). Saostustavasta riippuen saadaan kromikeltaista (neutraalia lyijykromaattia), kromioranssia (emäksistä lyijykromaattia) tai kromipunaista (vielä emäksisempää lyijykromaattia). Usein kerrotaan, että ne ovat käytännössä samaa ainetta, ja niiden erot johtuvat ainoastaan partikkelikoosta sekä lyijyn ja kromin suhteellisesta määrästä. Kromikeltainen on melko puhdasta lyijykromaattia, mutta kromioranssien ja -punaisen koostumus vaihtelee. Useimmiten pigmentin kaavaksi kerrotaan PbO·PbCrO₄, mutta Colour Index on antanut pigmenteille yhteisen, muuntuvan kemiallisen kaavan: xPbCrO₄.yPb(OH)₂

Jauheena pigmentti on hyvin hienojakoista puuteria, ja pigmenttinä sillä on erinomainen peittävyys. Myrkyllinen pigmentti ei ole missään vaiheessa kuulunut ns. normaaliväreihin. Varsinkin pigmentin alkuaikoina sillä oli huono värinkesto, ja parhaillakin laaduilla on taipumus tummua. Kromipunainen ja kromioranssit kestävät paremmin emäksiä, mutta heikommin happoja kuin kromikeltainen, ja aika tummentaa niitä samalla tavalla. Uudempia kromioransseja ja -punaisia on stabilisoitu kemiallisesti.

Artikkelissa American Vermilion or Chrome Red (Manufacturer and builder 11, 1869) väriä verrataan voimakkuudeltaan ja hehkultaan sinooperiin. Juttu myös ohjeistaa, että mikäli värin hehkun haluaa säilyttää, sitä ei saa hieroa öljyyn tai kumiveteen, vaan yksinkertaisesti sekoittaa.

Kromipunaista käytettiin kirjapainoissa pigmenttinä pitkälle 1900-luvun puolelle. Vuonna 1927 Kirjapainotaito-lehdessä kuvattiin kromipunaisen valmistus näin:

Kromi-punainen so. emäksinen lyijy-kromaatti eli kromi-sinnoberi saadaan kemiallisesti käsittelemällä kromi-keltaista kalilipeällä tai alkalikarbonaateilla so. soodalla tai potaskalla mutta myöskin saostamalla emäksistä etikkahappoista lyijyliuosta natriumkromaattiliuoksella. Varsinkin viimemainittu tapa on helppo, sen voikuka tahansa suorittaa rohdoskaupasta ostamillaan aineilla. Syntynyt väriainesaostuma kerätään suotimelle, pestään moneen kertaan, kuivataan ja hienonnetaan.

Historia

Kromipunainen keksittiin 1820. Ei juurikaan saavuttanut taiteilijoiden suosiota ja sen käyttö käytännössä lopetettiin 1850-luvun jälkeen.

Kromi-mineraali havaittiin ensimmäisen kerran 1770 Siperian kultakaivauksilla, joskaan sitä ei tunnistettu. 1797 pariisilainen kemisti Louis Nicholas Vauquelin eristi luonnon lyijykromaatin ja kutsui sitä kromiksi sen aikaansaamien erillaisten värisävyjen vuoksi. Kromi tulee kreikan väriä tarkoittavasta sanasta χρῶμα, chrōma. Vauquelinin tutkielmat edistyivät hitaasti kunnes Ranskassa avattiin uusi mineraalikaivos 1800-luvun alkuvuosina. Vauquelin julkaisi tutkielmansa lyijykromaattien (erityisesti kromikeltaisen (2PbSO₄ · PbCrO₄) valmistuksessa Annales de Chimie IXX -julkaisussa 1809. Kromivärien tuotanto oli vähäistä siihen saakka, kunnes vuonna 1820 Pohjois-Amerikasta löytyi uusi kromikaivos ja suuremman luokan tuotanto saattoi alkaa.

Pigmentin käyttöikä oli kuitenkin lyhytaikainen, sillä kadmiumpunaisesta tuli näistä kahdesta punaisista pigmenteistä suositumpi.

Nimiä

American vermillion oli sekä kromipunaisen että kromioranssin kutsumanimi, mutta niin kutsuttiin myös peittävää eosiinista tai muusta vastaavasta orgaanisesta väriaineesta valmistettua, mönjään tai kromioranssiin saostettua substraattipigmenttiä.

Persianpunainen (Persian red) on kromipunaisen variaation nimi (kts. kromioranssi). Ennen persianpunainen oli myös luonnon punaisen rautaoksidin nimitys, mutta nykyään nimellä myydään pääasiassa synteettistä punaista rautaoksidia.