Kinoliinikeltainen

[englanti quinoline yellow, China yellow · ranska jaune de quinoline · saksa Chinolingelb · hollanti chinoline geel · norja kinolingult · ruotsi kinolingult · islanti knlngult · tanska quinolingult]

Synteettinen keltainen kivihiilitervaväriaine, vihreänkeltainen kinoftaloniväriaine.

Kinoliinikeltainen SS

[englanti quinoline yellow SS, Quinoline Yellow A; chinoline yellow · 2-quinolin-2-ylindene-1,3-dione]

[solvent yellow 33, D&C yellow #11, PubChem CID 6731, CAS 8003-22-3, EC 232-318-2, CI 47000]

Kinoliinikeltainen SS (C₁₈H₁₁NO₂) on kirkkaankeltainen vihreään vivahtava värjäysaine. Se ei liukene veteen, mutta liukenee vähäisessä määrin eetteriin, paremmin öljyihin ja muihin rasvoihin sekä kiehuvaan alkoholiin ja erittäin hyvin jääetikkaan (hyvin vahva etikkahappoliuos). Sulfonoituna väri muuttuu vesiliukoiseksi kinoliinikeltaiseksi, joka tunnetaan nimellä kinoliinikeltainen WS.

Kinoliinikeltaisen SS laimeat liuokset värjäävät silkin keltaiseksi nopeasti ja ilman puretusaineita ja sillä on melko hyvä valonkesto, minkä vuoksi siitä tuli 1800-luvun loppupuolella yksi tärkeimpiä keltaisia värjäysaineita.

Väriainetta on käytetty mm. tekstiilien värjäyksessä, elintarvikevärinä ja kosmetiikka- ja lääkeaineiden värjäykseen. Sitä käytetään edelleen mm. hiusväreissä.

Kinoliinikeltainen WS

[englanti quinoline yellow WS; Quinidine Yellow KT, Japan Yellow 203, Lemon Yellow ZN 3 · disodium 2-(1,3-dioxo-2,3-dihydro-1H-inden-2-yl)quinoline-6,8-disulfonate]

[AY3, E104, food yellow 13, D&C yellow #10, PubChem CID 24671, CAS 8004-92-0 / 94891-32-4 / 95193-83-2 / 68814-04-0), EC 305-897-5, CI 47005]

Kinoliinikeltainen SS (C₁₈H₁₃NO_5/8/11S_1/2/3Na_1/2/3) on vesiliukoinen, kirkkaankeltainen vihreään vivahtava värjäysaine. Sitä valmistetaan sulfonoimalla kinoliinikeltaisa SS. Samalla nimellä myydään useita hiukan kemiallisesti toisitaan poikkeavia väriaineita.

Värjäysaineena kinoliinikeltaisella WS on hyvä valonkesto, eikä se myöskään muuta väriään saippuoiden vaikutuksesta. Se on yksi laajimmin käytetyistä värjäysaineista polyesterikuitujen värjäämisessä.

Kinoliinikeltaista WS on käytetty mm. tekstiilien värjäyksessä, elintarvikevärinä ja kosmetiikka- ja lääkeaineiden värjäykseen. Eu:ssa ja Australiassa kinoliinikeltaista WS on sallittu rajoitetusti myös elintarvikevärinä, mutta Kanadassa ja USAssa sen käyttö on rajoitettu lääkkeisiin ja kosmetiikkaan.

Kinoliinikeltainen N Extra

[englanti quinoline yellow N Extra]

Kinoliinikeltainen N Extra conc.

[englanti quinoline yellow N Extra conc.]

Posselt's Textile Journal -lehdessä (7, 1908) väreistä quinoline yellow N Extra ja extra conc. kerrotaan Elberfeldissa sijaitsevan Farbenfabriken-tehtaan uusina väreinä, joita voi käyttää kuten vanhempaakin kinoliinikeltaista. Artikkelin mukaan "näitä uudempia" kinoliinikeltaisia käytettään erityisesti silkin värjäämiseen.

Historia

Pitävää tietoa väriaineen keksimisestä on vaikea löytää ja kinoliinikeltaisen keksimisvuodet eri lähteissä vaihtelevat vuosien 1878 ja 1883 välillä. Useimmat nettisivut mainitsevat kinoliinikeltaisen keksimisvuodeksi 1882. Khalili1in & al. artikkelissa (2009) mainitaan, että kinoliinieltaisen keksivät Jacobsen ja Reimer vuonna 1883 ja tämän tiedon lähdetietona mainitaan E. Jacobsenin ja C. L. Reimerin julkaisu Über condensationsprodukte methylirter chinoline und pyridine (Chemical Ber., 16(2), pp. 2602-2608 (1883)). E. Jacobsen on berliiniläinen keksijä Emil Jacobsen, joka vuonna 1882 haki patenttia myös punaisille kinoliiniväriaineille, joita kutsui nimellä Chinolinroth ("Manufacture of Red Coloring-Matters by the action of booze trichloride on chinoline or pyridine"). Hewittin (1922) mukaan Jacobsen havaitsi 1882, että kun kivihiilitervasta saatujen pyridiinin ja kinoliinin kanssa kondensoitiin ftaalihappoanhydridiä sinkkikloridin kanssa, syntyi keltaisia väriaineita ("colouring matters"), jotka sulfonoidmalla voidaan muuttaa värjäysaineiksi ("dyestuff"). Kirjassa mainitaan tähän liittyen patenttinumerot: Brit. P. 1362/1883; D.R.PP. 23 188/1882, 25144/1883).

USAssa ensimmäiset kinoliinikeltaiset (SS) patentoitiin vuonna 1883.

Käyttö

Käytetään vähän nykyäänkin, mm. elintarvikevärinä (esim. oluen värjäykseen). Soveltuu erityisen hyvin esim. astianpesuaineiden, suihkugeelien, suuvesien, alkoholipohjaisten tuoksujen, shampoon, saippuan ja kylpyvaahtojen väriaineeksi. Käytetään myös kosmetiikkavärinä: huulipuniin, puutereihin ja poskipuniin.

Kain lähettämän tiedon mukaan vaikka kinoliinikeltaisella E104 ja sen isomeeriseoksella D&C Yellow No. 10 on sama Colour Index-numero, jälkimmäistä ei voi käyttää EU:n alueella kosmetiikkavalmisteisiin. Mm. Australiassa, Japanissa, Norjassa ja USAssa kinoliinikeltaista ei saa käyttää elintarvikkeissa. Väriaineen epäillään aiheuttavan syöpää sekä allergisia reaktioita kuten kutiavia ihottumia. Asperiinille allergisten pitää välttää kinoliinikeltaista.

Heinäkuusta 2010 lähtien kinoliinikeltaisen (E 104) väriaineen käytöstä elintarvikkeissa on vaadittu varoitusmerkintä. Kalevan artikkelissa Atsoväreistä tuotteisiin varoitus (2009) on haastateltu silloista elintarviketeollisuusliiton tutkimus- ja lainsäädäntöosaston johtajaa Seppo Heiskasta, joka artikkelin mukaan olisi kaivannut vankempia tutkimustuloksia ennen päätöstä varoitusmerkinnästä:

Yksittäisten aineiden vaikutuksia ei ole tutkittu, minkä vuoksi Suomessakin käytettävä kinoliinikeltainen joutui mustalle listalle. "Väriaineita tutkittiin yhdistelminä. Kinoliinikeltainen joutui pahaan ryhmään, vaikka se ei yksittäisenä olisi millään tavalla haitallinen."