[englanti iodine yellow, iodine lead yellow, lead iodide, yellow iodide; lead(II) iodide, lead iodide, plumbous iodide]
[CAS 10101-63-0]
Jodikeltainen on kirkas keltainen pigmentti, joka koostuu lyijypitoisesta jodista (lyijy(II)jodidi, PnI2). Kyseessä on erittäin myrkyllinen pigmentti, joka valmistettiin saostamalla lyijy(II)nitraattia ja kaliumjodidia.
Jodikeltaista käytettiin 1800-luvulla taidepigmenttinä, mutta sen käyttö on ollut vähäistä. Väriltään se oli loistavan keltainen, mutta sen epästabiilius vaikutti siihen, ettei se saavuttanut koskaan suurta suosiota upeasta väristään huolimatta. Salterin (1869) sanoin: "Lyijyjodidi on yksi niistä yhdisteistä, joiden läsnäoloa paletissa ei olisi koskaan pitänyt sallia. Se on äärimmäisen loistava, mutta myös täysin haihtuva, tuhoutuu ilman vaikutuksesta ja on hyödytön seoksissa. Voimme tässä todeta, että väristään riippumatta mihinkään jodia sisältävään pigmenttiin ei voida luottaa pienimmässäkään määrin. Jodi on yksi epävakaimmista aineista, koska se haihtuu hitaasti jopa tavallisissa lämpötiloissa, joten sitä ei voida tai pitäisi olla lainkaan sallittu ainesosana. Yhdessä lyijyn kanssa, joka on sinänsä paheksuttavaa, se muodostaa keltaisen, jolla on kaikki huonot ominaisuudet."
Ensimmäinen maininta jodikeltaisesta lienee vuodelta 1830, kun ranskalainen Prosper Mérimée kirjoitti, että pigmentti on yhä kaupallisesti tuntematon, mutta yhtä kirkas kuin orpimentti tai lyijykromaatti. Tuolloin Mérimée vielä arveli, että jodikeltainen olisi näitä kahta pigmenttiä pysyvämpi, mutta totesi myös, että vain aika voi kertoa, miten pysyvä jodikeltainen on.
Bersch (1901) harmittelee, ettei kaunis pigmentti ole pysyvä, vaan hajoaa valon vaikutuksesta. Hän kuitenkin kommentoi, että väriainetta voi kuitenkin käyttää pronssaukseen (tosin hän myös huomauttaa, että edullisempiakin pigmenttejä on siihen tarkoitukseen saatavilla). Ehkä tästä Berschin kommentista on jäänyt osa elämään, koska edelleen jotkut kaukomaiden pigmenttivalmistajat mainitsevat, että taiteessa jodikeltaista voi käyttää pronssaukseen ja kullankaltaisten mosaiikkilaattojen valmistukseen.
Nykyään lyijyjodidia käytetään kumivärien valmistukseen, perovskiittiaurinkopaneelien valmistuksessa sekä röntgen-detektoreiden ainesosana. Euroopassa sen käyttö pigmenttinä on kielletty sen lyijypitoisuuden vuoksi.
Bersch, Josef The Manufacture of Mineral and Lake Pigments. Scott, Greenwood & Co., Lontoo 1901
Eastaugh, Nicholas; Walsh, Valentine; Chaplin, Tracey & Siddal, Ruth Pigment Compendium: A Dictionary of Historical Pigments. Elsevier Butterworth-Heineman, 2004
Salter, Thomas W. Field's Chromatography; or, treatise on colours and pigments as used by artists. Winsor and Newton, Lontoo 1869
Harmonoidun järjestelmän selityksiä. 1. OSA Jaksot I – VI (1/2), Ryhmät 1 – 28. Suomen tulli, tulli.fi Päivitetty 11.6.2025