Folium, turnsole, heliotrope

[englanti folium, turnsole, heliotrope, biseth of folium trapito blue, English woad · katasol, tornasol]

Niin folium, turnsole kuin (vähän harvinaisempana) katasol ja heliotrope -nimitykset ovat melko hankalia liittää yhteen ainoaan aineeseen. Ne ovat olleet paitsi tiettyjen kasvien, eli Chrozophora tinctorian tai heliotroopin (Heliotropium peruvianum) nimityksiä, myös näistä saatavien väriaineiden nimityksiä. Sekaannusten lähtökohtana on se, että useita aurinkoa kohti kääntyviä kasveja on kutsuttu nimillä turnsole tai heliotrope. Molemmat ilmaukset tarkoittavat yksinkertaisesti "kääntyä aurinkoon päin", ensimmäinen mm. vanhassa englanninkielessä ja jälkimmäinen kreikaksi.

Folium on viitannut punaiseen väriin, ja turnsole ja heliotrope violetteihin sävyihin. Mutta jotta mahdollisimman sekavaksi kävisi, jälkimmäisiä nimityksiä on käytetty myös muista violeteista kasviväreistä, kuten seljanmarjoista (Sambucus), mulperipuun (Morus) marjoista, mustikoista (Vaccinium myrtillus), kaunokeista (Centaurea sekä Roccella tinctoria ja muista jäkälistä saaduista väriaineista. Jos vanhoissa teksteissä ei ole selvästi kuvattu kasvia, aina ei voi olla varmaa, minkä kasvin väriaineeseen viitataan.

Pääsääntoisesti nimitysten folium ja turnsole katsotaan viittaavan nimenomaan Chrozophora tinctorian väreihin, ja heliotrope -värisävyn heliotroopin (Heliotropium peruvianum) väriin.

Folium

Folium viittaa nimenomaan punaiseen väriaineeseen. Ennenkaikkea väriä käytettiin maalaamiseen, kirjoittamiseen ja kirjojen kuvittamiseen. Siitä nimi folium on tullutkin: folia viittasi käsikirjoitusten lehtiin.

Vaikka yleisesti ajatellaan, että turnsole-nimitys on viitannut nimenomaan siniseen tai violettiin, esimerkiksi kirjassa Dictionarium Polygraphicum (1735) kuvataan punaisen sävyn tekeminen: Turnsole, lay it in a saucer of vinegar, and set it over a chafing dish of coals; when it boils, take it off, and wring it into a shell, adding a little gum arabick, let it stand till it is dissolv’d; this is good for shadowing carnation and all yellows.

Turnsole

Euroopassa turnsole-nimellä tunnetusta sinisestä (tai violetista) väriaineesta tuli tärkeä väri kuvittajille keskiajan alkupuolella. Tuolloin sinisiä värejä oli verrattain vähän saatavilla: indigoa saatiin Euroopassakin kasvavasta värimorsingosta (Isatis tinctoria) tai Aasiasta tuodusta indigosta (Indigo tinctoria); mineraalivärit atsuriitti ja etenkin ultramariini olivat huomattavasti kalliimpia. Lisäksi sinisiä valmistettiin useista sinisistä kukista, kuten ruiskukasta (Centaurea), mutta näitä mehuvärejä ei käytetty arvostettuihin käsikirjoituksiin, sillä nämä tunnettiin hyvin nopeasti haalistuviksi. Turnsole täydensi sinisten värien luetteloa ja etenkin sitä käytettiin syventämään atsuriitin väriä. On arveltu, että tämä saattoi olla myös säästökeino: maalaaminen täysväristä sinistä atsuriitilla oli huomattavasti kalliimpaa kuin se, että atsuriitilla maalattiin ohut värikerros ja sen jälkeen sävy syvennettiin edullisella turnsole-värillä.

Turnsole tai tornasol on ollut yleinen nimitys myös etenkin Roccella tinctoria ja Lasallia pustulata -jäkälistä saadulle violetille väriaineelle.

Chrozophora tinctoria -kasvin sininen turnsolena tunnettu väriaine oli pitkään mysteeri, mutta lopulta keväällä 2020 Porton, Aveiron ja Lissabonin NOVA yliopistojen tutkimuksessa tämän purppura-sinisen väriaineen rakenne selvitettiin vanhoja käsikirjoituksia tutkimalla. Värin pääväriaine on chrozophoridiini, mikä on täysin uusi yhdiste.

Historia

Chrozophora tinctoriasta saatu väriaine myytiin pellavapalaan liuotettuna. Lisätietoa kasvin

Punainen saatiin sellaisenaan, violettia varten pellavaa uitettiin ensin kalkkivedessä (hapon neutralisointi), sinistä varten kankaaseen lisättiin ammoniakkia. Sininen oli melko kestämätöntä ja muuttui helposti violetiksi, mutta sitä ei keskiajalla pidetty vikana. Värjäysaine on hyvin vahvaa: pienikin määrä värjää vanhat pellavavaatteet purppuraiseksi (Lyte: English botany, 1578). 1300-luvun Venetsiassa väriaine oli erityisen arvostettua.