-

Värjäys: Reseda luteola, Reseda luteolis Värireseda

[Resedaceae]

vanhoja nimityksiä: Ruotsin paino ruoho, bau
englanti weld, dyer's weed, dyers rocket; diers weed, yellow weede (Gerarde 1597); wild Woad (Philip Miller: Gardeners Dictionary, 1768) · vanhan iirin budhe Muir (tarkoittaa suurta keltaista) · ranska Réséda des teinturiers; la Gaude, Herbe à jaunir, Herbe jaune, Mignonnette, Réséda jaunâtre, Réséda sauvage, Vouëde · saksa Eierkraut, Färbergras, Färber-Reseda, Färber-Resede, Färber-Wau, Gaude, Gelbkraut, Gilbkraut, Reseda, Sternkraut, Wau, Waude, Wiedegelkraut, Wilde Kerze, Ölstengel · tanska farvereseda, farvevau · ruotsi färgreseda; vanhoja nimityksiä vau, wauw, voi, våg, Franskt gräs · norja fargereseda, fargeresda · puola rezeda zltawa · heprea rikhpah · muhabbetcicegi

Keskiajalla väriresedasta saatu keltaista kutsuttiin mm. nimellä arzica

[NY1 apigeniini (apigenin), NY2 luteoliini (luteolin), CI 77590]

Nykyään värireseda kasvaa villinä läntisessä Aasiassa, Pohjois-Afrikassa ja lähes kaikkialla Etelä- ja Keski-Euroopassa, mutta Suomessa se on tulokas ja sitä tavataan vain satunnaisesti. Laji.fi-sivuston mukaan Suomessa se kasvoi 1700-luvulla villiintyneenä Turussa väritehtaan lähistöllä.

Koko kasvi sisältää kirkkaan keltaista luteoliinia, joka on kestävä keltainen väriaine. Väriresedasta saadaan myös ruskeita ja kullansävyjä.

Kasvi kerätään, kun se on kukkinut. Suurin osa väriainetta sijaitsee kasvin siemenosissa, myös lehdet kerätään. Kasvinosat kuivataan ja keitetään vedessä. Aluna- ja tinapuretuksella on valmistettu kirkasta, puhdasta sitruunankeltaista. Purettamalla alunalla ja viinikivellä ja lisäämällä kalkkia keitinveteen saadaan aikaiseksi intensiivinen, kirkas keskikeltainen. Kromipuretuksella on värjätty kellertävää oliivinvihreää ja rautapuretuksella oliivinvihreää. Kuparisuoloilla kasvista saadaan vihreänkeltaista.

Värireseda ja väriherne (Genista tinctoria) tuottavat samoja väriaineita, mutta väriherneessä niitä on vähemmän ja sen väri on vihertävämpää. Puhtaan keltaisen väriaineensa vuoksi värireseda oli erityisen arvostettua. The Natural Organic Colouring Matters -kirjassa (1918) harmitellaan, että väriresedan merkitys silkin ja villan värjäämisessä mm. kversitriiniin verrattuna sen huonon värjäysvoiman vuoksi, mikä on kirjan mukaan harmi, koska "kaikista luonnon keltaisista väriaineista siitä saa puhtaimmat ja kestävämmät sävyt."

Värimorsinkoa (Isatis tinctoris) väriresedaan lisäämällä saadaan aikaan erilaisia vihreitä. Usein vihreän värjäämiseen käytettiin kuitenkin luonnostaan vihertävämpää keltaista antavaa värihernettä (Genista tinctoria).

Väriresedasta on valmistettu myös keltaista substraattipigmenttiä Laque de gaude. Kirjassa Årsberättelse om technologiens framsteg till Kongl. Vetenskaps-Academien, luvussa Färger till målning (1835) kerrotaan, että väriresedasta valmistettua substraattiväriä käytetään mm. maalaukseen ja paperitapettien painovärinä.

Historia

Väriresedaa on viljelty kauan. Mm. Sveitsistä on löydetty merkkejä noin 10 000 vuotta vanhoista väriresedan siemenistä. Sitä on löydetty neoliitisistä asumuksista ajalta n. 5500 vuotta sitten, nykyään reseda on levinnyt myös kaatopaikkojen kasviksi.

Roomalaiset värjäsivät hääpuvut ja vestan neitsyiden kaavut kellertäviksi väriredesalla. Roomalainen runoilija Vergil kirjoitti kasvista nimellä herba lutea. Juutalaisissa kirjoituksissa kasvia kutsutaan nimellä rikhpah. Yleisen käsityksen mukaan kasvi on levinnyt roomalaisten mukana myös pohjoisempaan Eurooppaan.

Kodin kuvasto -lehdessä (nro 11, 22.7.1911) mainitaan, kuinka kasvin värjäysominaisuudet on tunnettu pitkään, mutta ...vanhoissa europalaisissa puutarhoissa oli se tyyten tuntematon. Vasta v. 1733 lähetti lääkäri N. Granger, joka matkusteli Itämailla, monellaisia siemeniä Egyptistä Pariisiin. Niiden joukossa oli myöskin hyvätuoksuisen resedan siemen, joka vasta v. 1737 kylvettiin Pariisin kasvitieteelliseen puutarhaan. Vähitellen istutettiin kasvi sitten muihinkin kasvitieteellisiin puutarhoihin. Hyvän tuoksunsa vuoksi alettiin sitä kasvattaa yksityisissäkin puutarhoissa, ja siitä tuli hyvin suosittu kasvi, jota ei pian pienemmästäkään puutarhasta puuttunut. Todennäköisesti lehden artikkeli käsittelee nimenomaan tuoksuresedaan, sillä värireseda on tunnettu ja sitä on melko laajasti käytetty värjäykseen Euroopassa jo aiemmin.

Ensimmäiset kirjoitetut ohjeet väriresedan käyttöön löytyvät 700-luvulta. Ne on kirjoitettu italialaisten värjärien käyttöön.

Keskiajalla juutalaisten hatut värjättiin keltaiseksi mm. väriresedalla ja paatsamalla (Rhamnus), jotta heidät erotettaisiin kristityistä. Tavan on uskottu periytyneen keltaisista turbaaneista, joita kristittyjen ja juutalaisten piti pitää persialaisten käskystä 800-luvulla.

Kasvin käytöstä värjäysaineena on löydetty viitteitä mm. Skotlannista, Perthin alueen kaivauksilta, jossa on tutkittu 1100-luvulta peräisin olevaa värjärin työpajaa. Väriresedan keltaisen uskotaan olevan kelttiläisen saffron shirt-vaatteeseen (vapaastikäännettynä "sahramipaita") käytetty keltainen väri (Lue lisää). Käytännössä väriresedaa on käytetty värjäykseen kaikkialla, missä sitä kasvaa.

Linnaeuksen Gotlannin ja Öölannin värjäyskasveja esittelevässä tekstissä vuodelta 1742 mainitaan, että resedaa kasvaa paikka paikoin - mutta maanviljelijät eivät sen käyttöä värjäykseen tunteneet.

Turussa julkaistiin vuonna 1760 Pehr Adrian Gaddin kirja Underrättelse om Färge-Stofters Planteningar I Finland Af Saflor, Krapp och Vau, jossa nimensä mukaan kerrotaan otsikossa mainittujen värikasvien, safflorin, krapin ja väriresedan, viljelystä Suomessa. Kirjan mukaan Ruotsiin (Ruotsi-Suomeen) tuodaan vuosittain runsaasti väriresedaa Ranskasta, jossa sitä viljellään Cetten, Royen'in, Baijonnen ja Bourdeax'in alueella.

Millerin vuonna 1768 julkaistun Gardeners Dictionary -kirjan mukaan luonnostaan Englannissa kasvanutta kasvia myös viljeltiin värjäystarkoituksiin. (Roomalaisissa teksteissä kerrotaan, kuinka saaren asukkaan värittivät itsensä värimorsingolla, minkä nykykäsityksen mukaan on ollut tapana; mutta Millerin mukaan kirjan kirjoittamisen aikaan on ollut vallalla ajatus siitä, että koska värireseda on saarelle natiivi kasvi, sitä on todennäköisemmin käytetty myös ihon värjäämiseen).

Scientific American -lehden artikkelissa The Art of Dyeing No.2. (17, 1855) mainitaan, että väriresedaa on käytetty laajamittaisesti värjäykseen Ranskassa ja Englannissa, mutta ei koskaan Amerikassa.

Väriresedaa on käytetty vielä 1900-luvullakin silkin värjäämiseen, mutta teollisessa värjäyskäytössä se korvautui pian synteettisillä väriaineilla.

Uren A Dictionary of Arts, Manufactures, and Mines[...] -kirjan (1847) mukaan Chevreul löysi väriresedan pääasiallisen väriaineen, luteoliinin.

---

Kasvista valmistettua uutetta on käytetty haavojen hoitoon.

Lähteitä / lukemista

D'Apligny, M. Le Pileur Cultures du pastel, de la gaude, et de la garance, A l'usage des Cultivateurs & des Manufactures. A Amsterdam, Et se trouve à Paris, Chez Moutard, Libraire de la Reine, Quai des Augustins, 1776.
Gadd, Pehr Adrian Underrättelse om Färge-Stofters Planteningar I Finland Af Saflor, Krapp och Vau, Turku 1760.
Gerarde, John The Herball or Generall Historie of Plantes. John Norton, Lontoo 1597.
Linnaeus, Carl (Carl von Linné) Förtekning, af de färgegräs, som brukas på Gotland ock Öland, Kongliga Vetenskaps-Academiens Handlingar, Jan. Febr. Mart. 1742
Miller, Philip Gardeners Dictionary. 8. painos, Lontoo 1768
Perkin, Arthur George & Everest, Arthur Ernest: The Natural Organic Colouring Matters. Longmans, Green and Co. London, New York, Bombay, Calcutta and Madras, 1918.
Ure, Andrew A Dictionary of Arts, Manufactures, and Mines; containing A Clear Exposition of Their Principles and Practice. 1847, Appleton & company, New York.
The Art of Dyeing No.2. , Scientific American 17, 1855
Kodin kuvasto 11, 22.7.1911
Pasch, G. E. Årsberättelse om technologiens framsteg till Kongl. Vetenskaps-Academien.
Warg, C. Hielpreda I Hushållningen För unga Fruentimmer. Nionde Uplagan; Å nyo öfwersedd, förbättrad och tillökt. Trykt i Kongl. Tryckeriet, Tukholma 1790.
Dictionarium Polygraphicum: Or, The Whole Body of Arts Regularly Digested. Lontoo, 1735
Färger till målning s. 41-43. P. A. Norstedt & Söner, Kongl. Boktryckare, Tukholma, 1835.
Resedan kotipaikka. Kodin kuvasto 11, 22.7.1911
Värireseda – Reseda luteola laji.fi/taxon/MX.38520 | 25V2021
Artikkelit Coloriastossa: Kasvit / Reseda