Video teos: Sinä selviät vielä aivan kaikesta

Teoksen kuvaus:

Videoruno, joka perustuu Harry Salmenniemen teokseen Texas, Sakset (Otava, 2010). Tein sen, koska Harry pyysi.

Haastattelu

K: Kerro itsestäsi. Teet videorunoja - mitä muuta?
V: Tällä hetkellä kirjallinen työni tai harrastuneisuuteni suuntautuu videorunouteen. Harrastuneisuudesta on tämän ns. taiteellisen työn kohdalla puhuttava, sillä leipäni tienaan toimittajana.

K: Kerro teoksesi syntyprosessista? Mistä idea syntyi ja mistä toteutus  käynnistyi?
V: Tämä teos poikkeaa lähtökohtaisesti muista videorunoistani. Tammikuussa 2010 runoilija Harry Salmenniemi otti yhteyttä ja pyysi minua tekemän videorunon pohjautuen hänen kirjaansa Texas, sakset. Olin silloin lähdössä Meksikoon ja Harry halusi, että teos ehtisi huhtikuussa pidettävään näyttelyyn. Tein teoksen hyvin nopeasti, ja lopulta kävikin niin, että Harryn näyttely siirtyi elokuulle. En kuitenkaan koe millään tavalla tarpeelliseksi muuttaa sitä, vaikka olisinkin voinut toivoa, että  aikaa sen tekemiseen olisi ollut enemmän. Ehkä siihen tarttui juuri tuollainen kauniimpi tunnelma Harryn kirjasta sen takia, että en ehtinyt kaivaa esiin kaikkia mahdollisuuksia, joita Texas, sakset tarjosi. Harryn kirjahan on yksi taidokkaimpia runoteoksia pitkään aikaan.

 K: Miten päädyit videorunojen pariin? Oliko joku tietty teos, joka herätti  mielenkiinnon?
V: Päädyin viderunouden pariin nelisen vuotta siten. Sain silloin julkaistuksi ensimmäisen runokokoelmani "Puhun hänestä joka puhuu olen yksin", joka koostui 11 valokuvasta ja näiden herättämistä tuntemuksista kirjoitetuista runoista. Tulin jotenkin ajatelleeksi, miten kirjoittamiseni muuttuisi, jos runon yhdistäisi liikkuvaan kuvaan. Tämän jälkeen etsin tietoa videorunoudesta ja olin lopulta yhteydessä Kanadassa asuvaan Tom Konyvesiin, joka teki ensimmäiset videorunonsa jo 1970-luvulla. Hän ikään kuin opasti minua "oikealle" polulle ja avarsi ymmärrystäni videorunoudesta. Mitään yksittäistä teosta en kykene nimeämään, sillä videorunous on hyvin monipuolista. Esimerkiksi argentiinalainen Javier Robledo tekee performatiivista videorunoa, amerikkalainen Nico Vassilakis visuaaliseen runouteen pohjautuvaa videorunoa ja Tom Konyves, samoin kuin minä, videorunoa, jossa teksti pyritään sulauttamaan kuvien ja äänien maailmoihin.

 K: Kuinka hyvin olet tutustunut nettitaiteeseen tai digitaaliseen  taiteeseen - tai ylipäätään nettiin taiteen välityskanavana? Mitä annettavaa  netillä on taiteilijalle?
V: Tietenkin tämän monipuolisen alustan mahdollisuuksia on varmasti käytetty monimuotoisesti eri taiteissa, tai ainakin pitäisi käyttää. Verkon mahdollisuudet ovat lähes rajattomat, joka on tietysti myös hieman ahdistavaa, koska kaikkea pitäisi jossain vaiheessa kokeilla. Verkon huonoksi puoleksi mainitaan usein se, että kaikki hyväkin hukkuu siellä huonon sekaan. Näinhän osittain on, mutta en koe tätä niin suureksi ongelmaksi.. Yksi ratkaisuhan tähän on juuri tällaisen webgallerian perustaminen. Näkisin mielelläni tilanteen, jossa verkkoon ilmestyisi useita "gallerioita", joiden sivuilla katsoja pääsisi käsiksi näyttelyihin. Kysymys näissä verkkogallerioissa olisi vain näyttelyistä, ei mistään "oikean" gallerian promoamisesta ja niin edelleen. Runouden puolella meillähän on jo digitaalisen runouden sivusto Nokturno.org, mutta siihenkin kaipaisin pysyvyyden sijaan jotain kokonaisvaltaisia vaihtuvia näyttelyitä. Tosin löytäisikö kukaan niitä, jos verkon pysyvyyttä rikottaisiin? Ei varmasti niin moni, mutta eihän kaikki muista tai ehdi käydä katsomassa näyttelyitä museoissakaan.

K: Minkä ohjelmien kanssa työskentelet normaalisti? (Tietokoneilla tai  ilman niitä...)
V: Tärkeimmät työkaluni ovat pieni videokamerani, tietokone ja siihen
asennetut editointiohjelmat (Final Cut Pro ja Motion).

K: Nimeä sinuun vaikuttaneita taiteilijoita tai esim. jokin vaikuttava teos  (alalta kuin alalta). Mikä inspiroi?
V: Näitä on monia ja ne tuntuvat aina vaihtuvan. Mieleen tulevat nyt Mina Loy, Tristan Tzara, Tom Konyves, Karri Kokko, Allen Ginsberg, Eeva-Liisa Manner, Jean Cocteau, Radiohead, Antti Tanttu, Eija-Liisa Ahtila, Ville-Juhani Sutinen... listaahan voisi jatkaa hyvinkin pitkään. Oikeastaan kaikki sellainen näkemäni, lukemani ja kuulemani, mikä on jollain tavalla vaikuttanut minuun, tai saanut minut pysähtymään ja ajattelemaan.