Video teos: Coffee

Teoksen kuvaus:

Coffee is a living and singing painting: a collaboration between an illustrator and a musician.

Digital painting: Pete Revonkorpi
Music: Henri Lindström

Haastattelu

K: Kertokaa itsestänne. Mistä lähtien olette tehneet yhteisprojekteja ja miten yhteistyönne sai alkunsa? Mitä teette leipätyöksenne - ja millaisia muita projekteja elämäänne kuuluu yhteistyön ulkopuolella?

HENRI: – Olemme tunteneet Peten kanssa lapsesta saakka. Jo muksunakin teimme elokuvia yhdessä. Eläviä ja soivia maalauksia olemme tehneet vuoden 2009 alusta saakka. Olemme tehneet Eksyjä sekä Maagi ja kiintomielet -nimiset noin puolituntiset teokset, joita olemme esittäneet ihmisten edessä. Lisäksi olemme tehneet muutaman vastaavan, mutta lyhyemmässä mitassa Youtubeen.

– Tiesin Peten kyvykkääksi kuvittajaksi ja halusin tehdä muusikkona jotain hieman erilaista. Halusin musiikillisesti hieman etsiä uusia  juttuja ja tunnustella rajojani, selvittää kykenenkö tekemään musiikillisen kokonaisuuden ja esittää sen yksin, ilman muita soittajia. Kysyin Peteltä kiinnostaisiko häntä jonkinlainen kuvan ja musiikin yhdistävä projekti ja pian meillä oli konseptin hahmotelma valmiina. Meillä ei ollut lainkaan ennakkotapauksia, joista ottaa esimerkkiä, joten etenimme vaiston varassa ja lopulta iloksemme huomasimme, että teos on mahdollinen myös käytännössä.

– Olen freelance-toimittaja ja osa-aikainen työntekijä Jyväskylän taidemuseolla. Suurin osa ajastani kuluu musiikin parissa, sen soittamisen harjoittelemisen, säveltämisen, sanoittamisen, sovittamisen, äänittämisen, tuottamisen parissa. Tänään 18. päivä elokuuta levykauppojen hyllyille ilmestyy levy nimeltä The Future Roots. Sitä voisi kai kutsua soololevyksi, koska olen tehnyt sen suurimmaksi osaksi itsekseni. Soolo-levy kalskahtaa sanana kuitenkin kornilta, joten kutsun tuota yhden miehen yhtyeeksi. Itse asiassa olen alkanut harjoitella levyn kappaleita muusikkotuttavieni kanssa, joten tällä hetkellä yhtyeessä on kolme henkilöä. Lisäksi on duo nimeltä Keljonlahti 2, joka on hyvin elektroninen ja osittain improvisointiin perustuva ryhmä. Olen aikaisemmin myös soittanut ja levyttänyt mm. Elisabeth Underground, Purity, Aivolävistys -yhtyeissä. Lisäksi olen tehnyt musiikkia mm. ystävieni valokuvanäyttelyyn ja parhaillaan alan tehdä musiikkia meksikolaisen runoilijan tulevalle runolevylle. Toivon, että jatkossakin pääsisin tekemään musiikkia eri tiloihin, esim. näyttelyihin ja myös liikkuvaan kuvaan.


K: Kertokaa teoksen syntyprosessista. Mistä idea syntyi ja mistä toteutus käynnistyi? Mikä on roolijakonne: onko myös ideointi yhteistyötä? Kuinka tarkkaan teos on käsikirjoitettu - onko siinä improvisaatiota?

HENRI: - Yleensä Petellä on jokin kuvallinen ja tarinallinen idea (esim. Eksyjässä muna, josta syntyy maailma ja otsikko, joka toimi eräänlaisena ohjenuorana tarinan suunnittelemisessa) ja lähdemme siitä tekemään yhdessä. Ehdottelen asioita pitkin matkaa kuvan ja tarinan puolelle ja vastaavasti Pete ehdottelee juttuja minulle musiikkiin. Työskentelemme kukin omillamme ja lähettelemme toisillemme tiedostoja. Lopuksi yhdistämme kuvan ja musiikin ja yleensä vielä siinä vaiheessa hiomme kuvan ja musiikin rytmiä ja osien mittoja.

– Teoksissamme ei ole lainkaan improvisointia, ne ovat käsikirjoitettuja ja läpisävellettyjä. Tämä oli heti alustapitäen selvää ja uskoisin, että tämä myös erottaa meidät monista hieman samansuuntaisista tekijöistä.

K: Olette esittäneet animaatioita myös livenä. Ovatko live-esitykset tarkkaan käsikirjoitettuja vai onko niissä myös improvisaatiota?

HENRI: – Myös live-esitykset ovat tarkkaan käsikirjoitettuja ja sävellettyjä. Yksittäisessä soitinosassa saatan hieman improvisoida, mutta sekin tapahtuu ajallisesti tietyn tarkan, ennaltapäätetyn ajan sisällä. On tärkeää, että esitystilanteessa Pete tuntee musiikin ja osien vaihdot, jotta voimme ajoittaa tarkasti tiettyjä tapahtumia. Osaamme siis toistemme osat ulkoa.


K: Kuinka hyvin olette tutustuneet nettitaiteeseen tai digitaaliseen taiteeseen - tai ylipäätään nettiin taiteen välityskanavana? Mitä annettavaa netillä on taiteilijalle?

HENRI: - Nettitaide tai digitaalinen taide on hieman vieras käsite ainakin minulle. Aikoinaan kun harrastin aktiivisemmin valokuvaamista, olin osana Deviantart.com -yhteisöä, jonne ihmiset lataavat tekemiään juttuja (sivuni löytyy vieläkin osoitteesta http://www.henri-kristian.deviantart.com/) Pete on ymmärtääkseni suht aktiivinen juuri tuolla Deviantartissa.

– Yleisemmin internet taiteen, vaikkapa musiikin välityskanavana, on mitä mainioin. Se on muuttanut kaiken ja pysyvästi horjuttanut esim. suurien levy-yhtiöiden asemaa. Se on osittain hyvä juttu, sillä moisia suuryrityksiä ajaa usein ensisijaisesti halu tehdä rahaa ja miellyttää osakkeenomistajia, ei suinkaan itse taiteen palveleminen. Toisaalta internetin vapaan luonteen mukana tulee ylitarjonta, joka hukkuu omaan mahdottomuuteensa. Eli missään nimessä internet ei ole halpottanut oman äänensä kuuluville saamista. Se on vain hieman muuttanut kuvioita ja ehkä siirtänyt tekemisestä suuremman osan itse tekijöille.

– Tavallaan internetin hyvien ja huonojen puolien spekuloiminen on aivan turhaa, koska se on joka tapauksessa niin valtava osa tätä aikaa, oli siitä mitä mieltä tahansa. Netillä on epäilemättä paljon annettavaa taiteilijoille.



K: Minkä ohjelmien kanssa työskentelette normaalisti? (Tietokoneilla tai ilman niitä...)

HENRI: –Käytän Logic 8 -äänitysohjelmistoa ja ihan perinteisiä soittimia: kitaraa, useita eri syntetisaattoreita, sampleria, symbaaleja, kellopeliä jne...


K: Nimetkää teihin vaikuttaneita taiteilijoita tai esim. jokin vaikuttava teos (alalta kuin alalta). Mikä inspiroi?

HENRI: - Muusikkona minuun vaikuttaa aivan kaikki. Kaikki hyvät jutut, kaikki huonot jutut, kaikki jutut, joiden olemassa oloa en välttämättä edes rekisteröi. Aivan kaikki. Ja siis myös muut taiteenalat. Uskon, että esim. kuvantekemisessä ja musiikintekemisessä on kyse hyvin pitkälle samasta asiasta. Itse tekemisen väline ja muoto on vain erilaista. Ideoita tulee siis muistakin taiteista.

– Jos puhutaan puhtaasti musiikista, olen alkujaan innostunut The Beatlesistä vanhempieni kautta. Ja monet muutkin 1960- ja 1970-lukujen  suosikit tulevat lapsuudesta, vanhempieni levyhyllystä: Led Zeppelin, Pink Floyd, Rollarit, Hector, Ennio Morricone... Sittemmin olen  innostunut kausiluontoisesti aivan kaikenlaisesta musiikista. En erottele hyvää musiikkia tyyleittäin. On olemassa hienoja punk-levyjä ja yhtä lailla hienoja proge-levyjä, hienoja jazz-levyjä, hienoja folk-levyjä. Aikoinaan suuren vaikutuksen teki 1970-luvun progressiivinen rock, jonka ajatuksena oli juuri rajattomuus. Levyt saattoivat sisältää tyylillisesti kaikkea ja ennakkoluulottomia yhdistelmiä tyyleistä.

– Eläviä ja soivia kuvia tehdessä olen muun muassa lumoutunut Philip Glassin, Erik Satien ja Steve Reichin pienieleisestä, modernista
"taidemusiikista".

– Ja vielä laajemmin, musiikin ja taiteen lisäksi inspiroi elämä itsessään lukuisine ylä-, alamäkineen ja mutkineen.